Lähettäjä: maria.kallio@poliisi.fi
Vastaanottaja: pekka.koivu@poliisi.fi
Moi Pekka,
tervehdys täältä Kabulista. Ainakin nyt yhteydet kuuluvat toimivan. Matka sujui kuten sen pitikin sujua, vaikka Frankfurtin lentokenttä on kaoottinen. Ulrike tuli Frankfurtista Kabulin-koneeseen, olimme järjestäneet etukäteen varaukset niin, että saatoimme istua vierekkäin. Päätin lähteä tälle matkalle koska Ulrikekin uskaltautui Afganistaniin. Aivan, hänellä ei ole perhettä, mutta hänen äitinsä, veljensä perhe ja monet ystävät Münchenissä ovat hänelle yhtä lailla rakkaita kuin minun lähimpäni. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta harmitti, kun asetuit Antin puolelle. Ei kai minun olisi pitänyt edes pyytä sinun mielipidettäsi.
Kentällä meitä vastassa oli majuri Lauri Vala, joka vastaa poliisikoulun avajaisten turvallisuudesta. Hän kyyditsi meidät Kabuliin panssaroidulla maastoautolla. Olin kyllä kuullut kuvauksia kaupungista afganistanilaisilta oppilailtani, mutten odottanut niin paljoa elämää ja meteliä, kuin mitä kohtasimme. Hotellin turvajärjestelyt ovat tiukat, menimme kahdesti metallipaljastimien läpi. Ulrike sai molemmilla kerroilla riisua kaikki korunsa, hän käyttää niitä paljon. Vala ei paljon puhunut, mutta sivulauseesta saattoi ymmärtää, ettei hän pidä tehtävästään.
Kohta menemme yhdessä illalliselle Eupolin paikallisen komentajan luo. Mielenkiintoista kuulla, onko maalla hänen mielestään toivoa. Oppilaani olivat kovin optimistisia, mutta muitakin mielipiteitä on.
Terveisiä Anulla ja lapsille sekä Puuppos-Villelle.
Maria
Lähettäjä: maria.kallio@poliisi.fi
Vastaanottaja: pekka.koivu@poliisi.fi
Terve Maria,
Puupponen kai kirjoittaisi, että Ave. Hyvä kuulla, että olet päässyt perille. Olen pahoillani siitä riidastamme, mutta en voinut kuin asettua Antin puolelle. Toivotaan nyt, että selviätte sieltä kunnialla kotiin. Kai sillä majuri Valalla olisi muutakin tekemistä kuin paimentaa siviileitä – hänen näkökulmastaan te olette niitä.
Ruuskanen hermostui tänään Puupposelle ja Timoselle, kun nämä tekivät hänelle vanhanaikaisen. Et ole tainnut tavata Timosen Ronia, jaoksemme uutta vahvistusta? Hänellä on kaksoisveli Jiipeessä, Jani, ja tietenkään Ruuskanen ei ollut selvillä siitä. Puupponen ei aina oikein jaksa Ruuskasta, joten hän lahjoi Timosen veljekset huijaukseen. Kundit pukeutuivat identtisiin vaatteisiin ja kampasivat hiuksensa samalla tavalla. Aina kun Ruuskanen luuli toisen jättäneensä, toinen ilmestyi hänen tielleen, ja muutaman kerran jälkeen hän selvästi alkoi kuvitella tulleensa hulluksi. Olihan se lapsellista, mutta jopa Ursula nauroi. Ei tätä työtä jaksa, jollei välillä irrottele. Meillä on parhaillaan käsittelyssä erityisen ällöttävä lasten hyväksikäyttö- ja pahoinpitelytapaus. Jopa minä meinaan oksentaa kuulusteluissa, ja paljon on sentään tullut nähtyä.
Kyllähän sä tiedät, että olin matkastasi vihainen, koska olet mulle tärkeä. En halua menettää rakkaimpiani, joihin sä kuulut. Meneepä muuten sentimentaaliseksi, taidan hakea Puupposen…
Joo, Ville lähettää myös terveisiä. Pidä ittes hengissä.
Pekka
Lähettäjä: maria.kallio@poliisi.fi
Vastaanottaja: pekka.koivu@poliisi.fi
Moi Pekka,
Ollaan täällä uudella poliisikoululla, testaan laitteita, joiden käytössä Muna minua ylpeänä opastaa. Poliisikoululla on kokonaista neljä toimivaa sähköpostiyhteyttä, joka näissä oloissa on paljon.
Täällä ei edelleenkään ole mikään vitsi, että joka toinen poliisi osaa lukea ja joka toinen kirjoittaa. Osa ei tosin osaa kumpaakaan, ja poliisilaitoksella jopa kirjoituskone saattaa olla harvinaisuus. Kouluttajilla siis riittää töitä niin uusien poliisien opettamisessa kuin konkareiden täydennyskoulutuksessakin.
Olimme eilen Ulriken kanssa kaupungilla, asianmukaisesti huivit päässä ja Lauri Valan saattelemina. Valan varuillaanolo tarttui meihin, vaikka mitään todella hälyttävää ei tapahtunutkaan. Lupasin mennä keväällä käymään Ulriken luona Münchenissä kun on parsa-aika ja puut kukkivat Englischer Gartenissa. Siitä matkasta tuskin kukaan hermostuu.
Oppilaani lähettävät terveisiä Espoon poliisin. Kaikki tuntuvat muistavan ihmetyksellä sekä Espoon poliisitalon että PAKK:in väljää valkoista arkkitehtuuria. Täällä joka neliösentti on käytetty hyödyksi ja värejä riittää.
Nyt juhla alkaa! Mikäli koneet eivät ole myöhässä, olen kotona ylihuomenna.
Halauksia kaikille perheenjäsenillesi. Puupposelle potku persuksille, lempeä vain.
Maria
Lähettäjä: maria.kallio@poliisi.fi
Vastaanottaja: pekka.koivu@poliisi.fi
Maria hei,
koetan nyt tavoittaa sinua vielä näinkin ennen kuin hätyyttelen Anttia. Juuri tulleen tiedon mukaan Afganistanin uuden poliisikoulun avajaisiin osallistunut seurue on joutunut tienvarsipommin uhriksi. Ilmoita heti, että olet kunnossa! Minähän sanoin… Mutta lupaan olla olematta vihainen, kunhan vain tulet ehjänä Suomeen.
Huolestuneena
Pekka
***
Lähettäjä: maria.kallio@pakk.poliisi.fi
Lähetetty: 15. lokakuuta 2008
Vastaanottaja: pekka.koivu@espoo.poliisi.fi
Aihe: tervehdys taas
Moi Koivu,
olen jälleen täällä Tampereella. Hervannassa ruska on parhaimmillaan, lenkkeily saa lisäpotkua puiden kuulaista väreistä. Tämän täydennyskoulutusjakson teemana ovat sukupuoliroolit eri kulttuureissa. Afganistanilaiskollegan kanssa surimme Malalai Akkaria, jonka piti tulla luennoimaan juuri tällä jaksolla. Malalai tapettiin viime viikolla. Hän johti Afganistanissa naisiin kohdistuvien rikoksien selvittämisen yksikköä. Hän oli selvinnyt murhayrityksistä jo monta kertaa aiemmin, mutta tällä kertaa ne saivat hänet. On mielenkiintoista kuulla, saadaanko syyllisiä koskaan kiinni.
Vaikka onhan täällä Suomessa järkytyksiä omastakin takaa. Kun noita kauhajokia ja jokeloita tapahtuu, on tietysti pakko etsiä syyllisiä. Niitä toivotaan löytyvän, jotta vastaavanlaisten tekojen yritykset saataisiin ehkäistyä. Syyllinen on kuitenkin se, joka painaa liipaisinta tai tarttuu puukkoon. Kai yritin nuorempana enemmän psykologisoida ja ymmärtää väkivallantekijöiden motiiveja, ja luulen ymmärtäväni myös, mitä näiden surmaajien päissä liikkui. Nykyään ihminen ei ole mitään, jos hän elää tavallista, hiljaisen tyytyväistä elämää. Julkisuuteen ja sitä kautta muka kuolemattomaksi halutaan näköjään tavalla millä hyvänsä. Ja media menee tähän vedätykseen mukaan, julkaisee pyssynpaukuttelijoiden kuvia kuin he olisivat merkittäviäkin henkilöitä.
Haluan opettaa omat lapseni ajattelemaan niin, että tavallisuus on tavoiteltavaa ja että elämän perusta on arki. Bussinkuljettajaa tulee tervehtiä ja marketin kassalle hymyillä. Sano vain, että olen naiivi, mutta mieluummin olen naiivi kuin välinpitämätön. Ja kuten tiedämme, kyllä tässä ammatissa ruusunpunaiset silmälasit poksahtavat rikki sangen varhain.
Iida ja Taneli eivät selvästikään pitäneet siitä, että lähdin taas viikoksi pois. Antti ja anoppi saavat hoitaa arkirumban. En enää jaksa nauraa anoppivitseille, kun omani on niin hyvä tyyppi kun olla voi. Miten sinulla menee äiti-Wangin kanssa? Onko teillä kiistoja siitä, miten lapset pitää kasvattaa?
Täällä on ollut myös kurssi ”seksuaalirikokset ja lapset poliisitoiminnassa.” Raportti löytyy PAKK:n sivuilta. Kannattaa lukea, siinä on mielenkiintoista tietoa muun muassa siitä, miten myös naiset käyttävät lapsia hyväksi. Äidin suorittamaa pahoinpitely, insestistä puhumattakaan, on edelleen valtava tabu, ja silti totta.
Olemme iltapuhteina pohtineet myös sitä, aiheuttavatko koulusurmat poliisinvirkojen lisäämistä. Poliisiopiskelijoiden tilanne on kelju, kun työpaikasta ei ole takeita, ja me taas tiedämme, että heille kyllä löytyisi käyttöä. Lähipoliisitoiminta on parasta nuorisotyötä. Kun katsoo näitä nykyisiä opiskelijoita, voi vain iloita siitä, ettei suomalainen poliisi enää ole yhdestä muotista valettu. Nykyään kaikki osaavat sekä lukea että kirjoittaa. Sori vain, Juice.
Vihjasit viime kirjeessäsi jotakin siitä, että Ursulalla on uusi mies, joku vastaeronnut kansanedustaja ja kolmen lapsen isä. Mitä muuta Espoon poliisiin kuuluu? En kysy siksi, että minulla olisi ikävä takaisin, mutta tietysti kaipaan sinua, Puuppos-Villeä ja monia muita. Mutta katsotaan minne tieni seuraavaksi vie. Afganistan on yksi vaihtoehto, mutta perhe panee hanttiin. Iida sen sijaan haluaisi lähteä Lontooseen tai Pariisiin, Taneli taas ei tahdo jättää taitoluisteluvalmentajaansa. Poika oli viime viikolla saanut tehtyä puhtaan kaksoislutzin.
Terveisiä perheellesi, pidä ittes miehenä!
Maria
Lähettäjä: maria.kallio@pakk.poliisi.fi
Lähetetty: 8. elokuuta 2008
Vastaanottaja: pekka.koivu@espoo.poliisi.fi
Aihe: tervehdys
Moi Koivu,
terkut täältä PAKK:ista! Uudet rakennukset ovat komeita, ja Hervannan puut ovat kasvaneet niin että tämä on varsinainen viheralue. Meidät pantiin ensi töiksemme täyttämään tämmöinen itsearviointilomake, tai miksi sitä nyt kutsuisi. Ajattelin, että se saattaisi huvittaa sinua. Osaan kysymyksistä – ja tiedät kyllä, mitkä ne ovat – oli aika raskastakin vastata.
Vastaukset vain tietoosi, luottamuksella.
Maria
(PS. Se norjalainen asekouluttaja Geir Dahl on todella namu!)
TÄYDENNYSKOULUTUS KANSAINVÄLISIÄ POLIISITEHTÄVIÄ VARTEN
Poliisiammattikorkeakoulu, syksy 2008
Vastaaja
Maria Kristiina Kallio, Espoo
Missä poliisitehtävässä toimit / olet toiminut viimeksi?
Olin tilapäiskomisariona Espoon poliisissa syyskuussa 2007. Sitä ennen toimin Espoon poliisin väkivaltarikosjaoksen ylikomisariona ja jaospäällikkönä 1997–2005.
Muu koulutus poliisikoulutuksen lisäksi
Oikeustieteiden kandidaatti 1993
Kielitaito
Molemmat kotimaiset, englanti, jonkin verran saksaa ja venäjää, ranskan ja italian alkeet
Miksi ryhdyit poliisiksi?
Sen kun tietäisin… Se oli yllätys läheisillenikin. Äitini oli todella tyrmistynyt ammatinvalinnastani, ja bändikaverini Korhosen Jaska sanoi ystävyytemme irti. Onneksi Jaska leppyi pian. Myöhemmin jouduin jopa tutkimaan Jaskan murhaa.
Minua kiinnosti poliisin ammatin monipuolisuus ja sosiaalisuus. Halusin auttaa ihmisiä ja ehkäistä rikoksia. Kai minussa on maailmanparantajan vikaa, mutta olen kokemuksien myötä huomannut, ettei se ole pelkästään hyvä asia tässä työssä.
Mihin asioihin olet tyytyväinen työssäsi?
Siihen, että on ollut mahdollisuus tavata kovin erilaisia ihmisiä. Myös työkaverit ovat olleet pääosin mukavia ja antaneet voimaa. Hakeuduin muutaman vuoden poliisina työskenneltyäni oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta kyllä poliisintyökin on ollut jatkuvaa oppimista. Poliisitoimi on koko työssäoloaikani ollut hurjassa muutoksessa niin fyysisesti kuin juridisestikin. Lisäksi tekniikan kehittyminen ja kansainvälistyminen ovat todella pakottaneet opettelemaan jatkuvasti uusia asioita. Olen pitänyt siitä.
Mihin asioihin et ole tyytyväinen työssäsi?
Työtahti on kiivas, perhe-elämää ja työtä on välillä todella vaikeaa yhdistää. Myös työn julkisuus ja jatkuva tilinteko tiedotusvälineille ovat olleet raskasta, varsinkin kun olen ollut esimiesasemassa ja tiedotusvastuussa. Omaa ja perheeni turvallisuutta on uhattu monin tavoin, ja olen joutunut myös väkivallan kohteeksi.
Paras hetki poliisinurallasi?
Parhaat hetket ovat olleet arjessa. Vitsailu työkavereiden kanssa, hyvän kontaktin luominen asiakkaaseen, vankilaan toimittamani tyypin pääseminen kuiville rangaistuksen jälkeen – ei siihen isompia tarvita. Toki aina tuntuu hyvältä, kun saa monimutkaisen väkivaltarikosjutun esitutkinta-aineiston viimein lähtemään syyttäjälle.
Pahin hetki poliisinurallasi?
Työtoverin/alaisen itsemurha 1997. En puuttunut hänen alkoholiongelmaansa ja pidän siksi itseäni osasyyllisenä hänen tekoonsa. Toinen paha paikka oli keväällä 2005, kun kimppuuni hyökättiin työasioiden takia.
Miten hoidat fyysistä ja henkistä kuntoasi?
Juoksulenkeillä, kuntosaliharjoittelulla, jalkapalloilulla, pyöräilyllä ja hiihdolla silloin kun meillä Espoossa on lunta. Rentoudun lasten kanssa ja sienimetsässä ja soitan bassoa Jeparit-yhtyeessä. Myös kissamme Venjaminin silitteleminen on rauhoittavaa.
Miksi hakeuduit kansainvälisiin poliisitehtäviin?
Haluan oppia uutta. Tasa-arvoasiat ovat Suomen poliisissa kaikesta huolimatta paremmassa jamassa kuin vaikkapa Baltian maissa, ja haluan viedä tätä osaamista muualle. Minulla on sekä riittävästi kokemusta että työvuosia edessäni, nyt on hyvä vaihe täydennyskoulutukseen.
